Lumesta saatiin nauttia hyvin vähän, mutta kaipa se oli tänne paikallisille ihan tarpeeksi. Viimesetkin lumenrippeet suli sunnuntaina pois, mutta tältä näytti kaks viikkoa sitten. Toinen lapsista oli kipeenä, joten me nautittiin lumesta ja mä halusin ikuistaa harvinaiset valkoset hetket. Päätettiin sitten pitää hauskaa ja haettiin leipomosta meille hauskat Berlinerit :-)
Kun aurinko laskee taivaanrannan taa, mä mietin mennyttä ja tulevaa aikaa. Seittemän ja pual kuukautta sitten mä lähdin Suomesta.
Abeilta loppuu näihin aikoihin lukio. Jos tää aika, tää vuosi, tää lähes kaheksan kuukautta, on oikeesti mennyt näin nopeesti, niin mä haluun miettiä mitä hyvää siinä on ollu ja mitä kaikkea mä haluan tehdä. Ajatukset tulevaisuuden suhteen on selkeytyny, uusia unelmia on syttyny ja päätös palata takasin Suomeen kesällä on tehty.
Helpottaa.
Mua helpottaa tunne päätöksenteosta.
Samalla mä oon innoissani, innoissani kaikesta siitä, mitä mulla on edessä. Mä haluun ottaa kaiken irti mun viimesestä viidestä kuukaudesta täällä, haluun matkustaa, haluun nähdä mun sukulaisia, haluun käydä uusissa paikoissa, haluun kävellä ympäriinsä, haluun kirjottaa, haluun ottaa paljonpaljon valokuvia, haluun nauraa ja mä haluun ottaa kaiken irti tästä ajasta mitä mulla on jäljellä täällä tältä erää. mä oon superinnoissani asioista, tästä vuodesta, aikasesta keväästä, kirjoista. Mulla on paljon kerrottavaa, paljon kirjotettavaa.
Jos joku on mun ehdoton SAKSA-kappale, se on tää aivan järjettömän hyvä "Tage wie diese". Tää on myös mun Saksa-tyttöjen, Essin ja Lillan ja mun kappale<3
Säännöt: 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.
11 faktaa Lumista:
1. Oon lähes aina se kaikkein lyhyt kavereitten kesken, kun oon vaan 155(max!) pitkä 2. Hyvin laiska kokkaaja löytyy täältä. Mä en tykkää ruuanlaitosta, kun se vie niin paljon aikaa ja tuntuu, ettei ne ruuat sitte maistukkaa nii hyviltä. Täällä mun ruokavalio on vähän retuperällä, en aina ees syö lämmintä ruokaa tai jos syön, se on keitettyjä vihanneksia tai joku paistettu kananrinta. Osaan kuitenkin leipoa hyvin.
3. Kielet on mun lemppariaineita koulussa ja toivoisin tällä hetkellä ehkä eniten, että tuleva opiskelupaikka saattais löytyä niitten parista. Niissä on hyvä ja ne kiinnostaa mua ja kulttuurit niiden ympärillä. Ylppäreissä kirjotin neljä vierasta kieltä : pitkän englannin, keskipitkän ruotsin, lyhyen ranskan ja saksan.
4. Mun perhe on mulle ihan älyttömän tärkeä ja mä kyllä lasken meiän sukulaiset siihen. Ihan parasta aikaa on just joulu, kun ollaan kaikki mummun ja vaarin luona, siellä on sitten tätiä ja serkkua ja koiraa joka lähtöön :-) Musta on ihanaa pelata yömyöhään canastaa mummun kanssa tai näpertää palapelejä iskän ja Saanan kanssa tai leikkiä piiloa mun serkkujen kanssa. Kai mä nyt oon vielä enemmän tajunnu sen kun on täällä, että kuinka paljon mä kaipaankaan sitä että sai mennä bussilla Turkuun tai mennä juttelemaan äitille jostaan ja leipoa kakkua samalla. I <3 my family !
5. Au pairiks lähteminen on mun elämän paras päätös. Uus maa ja uudet kuviot on tehny mulle niin hyvää ja tuntuu, et vaikka täällä mä asunki perheessä ja sillai ei tarvii miettiä jotaan vakuutusmaksuja tai sähkölaskuja, niin oon mä silti itsenäistyny täällä. Ainakin musta tuntuu siltä, et musta on tullu enemmän sellanen henkilö, millanen mä haluisin olla. Täällä mä oon vapaa ja "minä" ja Suomessa käydessä mä tajusin, että olisin sielläki, koska aikaa on jo kulunu ja mä "järjestin" mun asiat hyvään malliin siellä. Nyt tiiän, että oon valmis opiskelemaan ja haluun sitä, mihin en ois ollu valmis viime keväänä.
6. Mun lempparikirjat pienempänä oli Neiti Etsivät, ja mulla onki niitä joku viiskymmentä kappaletta, muutama englanniksi. Mä oon pienempänä ollu aikamoine lukutoukka, siinä ala-asteella se alko. Meillä on aina ollu kotona ihan hurjasti kirjoja ja niitä on kannustettu lukemaan. Edelleenki jos näen kirpparilla Neiti Etsiviä, mitä multa ei löydy hyllystä ni kyllähän ne mukaan tarttuu.
7. Meillä kotona Raumalla asuu kotitonttu. Ja pari kesää sitten se oli lomalla Lapissa ja se löysi sen vaimon ja nyt niillä on kaksoset. Kotitonttu on meiän Täplän ainoo kaveri, kun se on niin kärttynen tää meiän vanhapiika, ettei se kestä ketään muita koiria. Ja ne kaksoset on aika hurjia, ne yrittää repiä meiän Täplää aina korvista.
8. Mä tykkään ihan hurjana lukea juttuja kuninkaallisista, etenkin Ruotsista ja Englannista. En mä tiiä oikeen miks, mut oon aina ihan hihkumassa, ku kuulen jotaa ihania uutisia, uusimpana nyt tietty toi vauvauutinen Williamilta ja Catherinelta.
9. Mä rakastan kortti- ja lautapelejä. Korttipeleistä lemppareita on läpsy, uno, solo, lännen nopein (molemmat versiot), canasta, texas hold'em ja stressi. Lautapeleistä blokus, mexican train, trivial pursuit, menolippu, paris connection ja monopoly.
10. Tykkään ihan hurjasti olla lentokentillä. Niillä on niin kansainvälinen tunnelma, ihmiset puhuu eri kielillä ja eri aksenteilla ja sä voit vaan seisahtaa ja miettiä, et mihinköhän nää ihmiset on menossa, miks ne on lähdössä ja mistä ne on tulossa. Kaikilla on joku syy olla siellä kentällä ja kaikki tulee erilaisista paikoista.
11. Oon ihan tosi herkkätunteinen ja itken superhelposti. Välillä se hävettää mua kun vaan purskahdan itkuun mutta ei se oo paha juttu, ei se tarkota et mä oisin heikko. Saatan itkee kun katon hyvää sarjaa ja mun suosikkipari eroaa, tai ihan mistä vaan.
Ainon kysymykset:
1. Ensimmäinen asia, jonka teet aamulla herättyäsi?
Laitan vaatteet päälle ja ajattelen, et olipa taas hyvä idea valvoa - mua väsyttää. Oon maailman aamu-unisin ihminen ja huono nukkumaan usein.
2. Unelmalomakohde?
No unelmalomakohde... Hmm, mulla on monia paikkoja mihin haluisin mennä, esim Kroatia, Norja, Ruotsi (muutaki ku se Tukholma), Unkari, Etelä-Ranska, Berliini, Amsterdam ja tietty Pariisi on ihan ykkönen ja tulee varmaan aina olemaan, se on vaan niin ihana paikka (en tiiä lasketaanko sitä kun siellä on jo käyny). Mut sitte on kannsa sellasia mihin ois kiva mennä, mut ne on Euroopan ulkopuolella ja tietenki sitte matkustelun hinta nousee aikast paljo, mut sellasia kohteita olis Kanada, Egypti, Etelä-Afrikka, Rio de Janeiro, Kuuba, Karibian saaret ja sitte sellasia ihania trooppisia paikkoja, minne vois mennä sellaselle "sielu lepää" -lomalle.
3. Lempiurheilulaji?
Tää kysymys on aika vaikee, sana urheilu on ittessään jotenkin pelottaa tai lähinnä ehkä se "laji", mut tanssi ja lätkä. Ja välihuomautuksena, mä oon vähän heikompi tossa lätkässä.. Mä tykkään tollasista joukkoelajeista kun vaikkapa sähly tai jalkapallo, mutta harmi vaan, etten oo niissä kauheen hyvä. Kyllä mä aina yritän parhaani !
4. Hymiö, jota käytät eniten?
:-)
5. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Näkispä ees sen missä on vuoden päästä :-D Mutta jos nyt mietitää iha ilma mitää rajotuksia tätä kysymystä niin ideaali tilanne olis, että mulla ois hyvä tutkinto korkeekoulusta, oisin perustamassa perhettä mun aviomiehen kanssa. Ihanin tilanne ois, että voisin yhdistää Suomen ja jonkun toisen maan, asua vaikka puol vuotta Suomessa heinäkuusta jouluun ja sitten tulla vaikka siihen Pariisin kotiin tammikuusta kesäkuuhun. Lapsille se ei kyllä varmasti ois kiva jos he olis koulussa kun pitäis vaihdella ja tollasee tarttis aikamoiset tulot että onnistuis. Haluisin myös, että mun läheiset ja itte ois kaikki terveitä ja mulla ois terveellisemmät elämäntavat ja sellanen kroppa, mistä voisin ylpeydellä sanoo että mä oon saanu tähän aikamoisen muutoksen. Kai yleisemmällä tasolla, haluisin et oisin tyytyväinen ja onnellinen mun elämään. Se, että löytäis sen oman polkunsa ja pystyis elämään itteään haastaen ja täysillä.
6. Mitä (blogia, kirjaa, lehteä tms.) luit viimeksi?
Viimesin blogi tältä päivältä oli uusi löytö : impossible is nothing Viimesin kirja : Paolo Coelho - Alkemisti ja Panorama Deutsch 7-8 Viimesin lehti : saksankielinen Glamour 1/13
7. Jos saisit ottaa kolme levyä (ja levysoittimen) mukaasi autiosaarelle, mitkä levyt ottaisit?
Haha, mä en kauheesti levyjä enää kuuntele, kaikki musiikki on koneella tai netissä tai radiossa mitä kuuntelen, mutta ehkäpä mä Tehosekottimen jonkun albumin, Rihannalta vaikka jonkun uusimman ni vois bailata ja tanssia ainaki sydämmensä kyllyydestä ja Anssi Kelaa vaikkapa.
8. Mitkä olivat lempiaineitasi ala-asteella?
Varmaan kuvis. Enkku oli alussa iha tyhmää mutta sitte kielistä tuli mun lemppariaineita yläasteella ja lukiossa.
9. Oletko ilta- vai aamuihminen?
Ilta, no doubt about it.
10. Paras hengauspaikka nykyisessä kaupungissasi?
Täällä ei mikään (tai ehkä oma huone tai auto), mutta Düsselissä Rheinin varella olevat rappuset (ja Rheinin varsi ylipäätään) on aika kova sana ja Hofgarten, sellane iso puisto.
11. Kehu itseäsi.
Mä oon mielestäni ainakin aika ystävällinen. Sit oon sillai välittävä ja tunteellinen, musta on kauheeta nähä jos joku mun läheinen tai vaikka ei oiskaa nii läheinen on surullinen. Mulla on myös mun mielestä ihan söpöt kasvot. Oon myöskin aika ennakkoluuloton, mut saa raivoihin vaikka jotkut yleistykset joittenkin juorujen perusteella.
Omat kysymykset muille:
1. Kolme asiaa, mistä oot tällä hetkellä onnellinen 2. Voimabiisi, mitä kuunteles, kun tarttet tsemppausta 3. Lemppariautomerkki ? 4. Mistä oot ittestäs erityisen ylpeä ? 5. Viimeinen henkilö, joka sai sut hymyilemään ja miksi ? 6. Lempparipiirretty lapsena ? 7. Jos saisit tavata jonkun julkisuudesta tutun henkilön, kenet tapaisit ja miksi ? 8. Mikä luottojuttu saa maailman huonoimpana päivänäkin hymyn huulille ? 9. Kirja, jota et voi unohtaa 10. Mitä odotat tulevalta kesältä eniten ? 11. Rakastan omassa elämässäni...
Mä heitän haasteenkaikille niille, ketkä tämän jaksaa lukea, eikä oo tätä vielä tehny. Niin monessa blogissa tää on jo ollut, joten jos vaan intoa on, niin ottakaa haaste vastaan ! :-)
Käytiin L:n kanssa kokeilemassa asuja Karnivalia varten. Oli ihan huippuhauskaa, ja muuten vinkkinä abeille, saksassa on nää asut pualet halvempia jos miettii penkkareita.. ;-) En vielä ostanut mitään, toi poliisi ois niin kiva mutta miettii että tulis varmaa kylmä.. Noi eläinasut on niin söpöjä ja ois lämpimiä ainakin. Katotaan miten käy :-)
Loma Suomessa oli aivan ihana ! Mä en ois voinu kuvitellakkaan, kuinka ihanaa oli mennä kotiin ja syödä suomalaisia ruokia ja mikä kaikista tärkeintä, nähdä mun perhettä ja ystäviä. Tai no, ystävien näkeminen jäi vähän vähemmälle, kun meiän koko 17-henkisestä porukasta vaan yks säästy kivalta oksuepidemialta. Tiedä sitten mikä norovirus se oli, mutta se vei keskimäärin kaks päivää per nokka selviytyä siitä kuntoon. Varmeen karmein sairastumine, mitä oon kokenu, mut onneks sille voi jo nyt nauraa :-D
Täplällä oli kyllä meitä kaikkia rankempi joulu. Mummulle ja vaarille on muuttanu pieni taskussa asuva Luru-koira, joka on ihana ja vallottava ja energinen ja ihana ja ihana. Voitte vaan kuvitella ne 17 henkeä, ketkä kaikki oli ihan haltioissaan, mä ihan täysin mukaanluettuna. Maailman sulosin otus, ketä halus kaikista eniten leikkiä Täplän kanssa ja jahdata sitä ja juosta perässä, mutta...meiän Täplä ei voi sietää Lurua. Siinä sitten yritettiin siedättää Täplää ja hän aina hyppi kaikille penkeille, mihin Luru ei yltäny. Loppulomasta päästiin kyllä jo vähän haistelemaan ja Luru jopa "sai" koskea Täplään. Voi meidän vanhaapiikaa, pakko sun Täplä on kuule tottua !
Siinäpä se ajatus, joka on kummitellu mun mielessä nyt jokusen aikaa, välillä hieman taka-alalla ja välillä enemmän pinnalla. Suomi vai Saksa ? Ennen mun lähtöä ees koko au pair-vuodelle, olin aatellu, että jos kaikki menee siellä hyvin, saattaisin jopa jäädä Saksaan. Ja niin siinä sitten kävi, että kaikki alkoi mennä tosi hyvin. Tai ehkä lähtöolosuhteet saattoi vaikuttaa asiaan - Suomessa mä olin pitkään ollut ihan hukassa ja surullinen, pienen kaupungin kuviot ahdisti ja tuntu, että kun oli yhden murheen saanut mielessä käsiteltyä ja prosessoitua, kulman takaa tuli jo seuraava.
Tottakai mä - niinkun varmaan oon joskus täällä blogin puolella sanonukki -
olin niin onnellinen kun tulin Düsseliin, mä tykkäsin ja tykkään edelleen tästä meiningistä, mikä täällä on niin tosi paljon. Nää ihmiset on niin avoimia ja auttavaisia ja ystävällisiä, ja se on tosi virkistävää. Kai nää lähtöolosuhteetkin vaikutti siihen, että tänne tullessa kaikki oli jotenkin niin uutta ja raikasta ja tuntu hyvältä. Sai alottaa ihan puhtaalta pöydältä ja se tuntu sen kevään ja talven jälkeen just siltä, mitä mä tarttisinkin sillon. Kaikki oli niin hyvin ja mä olin onnellinen ja mä uskoin ihan tosissani, että mä haluan jäädä tänne ja se olis mulle se parempi vaihtoehto.
Ja mikä tilanne on sitten nyt ? Odottamaton, järjetön Suomi-kaipuu iski joulukuussa, ennen mun matkaa jouluksi kotiin. Se oli jotakin, mitä mä en ollu odottanut ollenkaan, koska mä oon niin pitkään halunnu lähtee ulkomaille, se on ollu yks mun suurimmista unelmista. Ja sitten sain jotenki rauhoteltua itteni ennen lähtöä, että Saksa on edelleen vahva ja hyvä vaihtoehto ja mä haluan sitä, kunnes mä menin kotiin ja kaikki tuntemukset ja ajatukset heitti ihan täydellistä kuperkeikkaa. Tajusin kuinka paljon mä oikeasti kaipasin Suomeen ja mun perhettä ja kaikkea säätä ja ruokaa ja Suomessa ajamista autolla ja ihan pöhköjä asioita. Käytiin jokirannassa sukulaisten kanssa yhessä tyylikkäässä ruokaravintola/livemusiikkibar -paikassa ja mä vaan auoin suutani kuinka kauniisti Aurajoen ranta oli valaistu, kuinka nättejä taloja Turun keskustassa oli ja miten chick-paikkoja meillä Suomessa on, miten paljon kotimaista osaamista ja taitoa koko Suomi pitää sisällään. Turku on kaunis, Düsseldorf on...ei niin kaunis. Nyt mä intoilen, kuinka mä haluaisin opiskella (mulla on tällä hetkellä tosi kova opiskeluinto, haluan opiskelemaan !!) Turussa ja syödä suomalaista (kallista) ruokaa ja kävellä pakkasessa ja auringonpaisteessa ja ihailla kuinka kaunis maa Suomi oikeastaan on. Lukea loputtomiin hyviä kirjoja ja käpertyä peiton alle ja juoda kuumaa kaakaota.
Silti mua pelottaa, mihin se alun Saksa-hypetys katosi ? Kyllä mä silti tykkään olla täällä, mä pidän tästä suurkaupungista ja edelleen, täällä on vapautta tehdä asioita ehkä enemmän. Mä oon tullu lähelle niitä kysymyksiä ja päätöksiä, jotka tuntuu nii aikuisilta ja itsenäisiltä ja se pelottaa myös. Aina ennen on voinu kysyä neuvoa äitiltä tai mun perheeltä, mutta täällä monissa asioissa niin ne päätökset ja pohdinnat on joutunu tekemään yksin, ja ehkä se tulee nyt selkeämmin esille tän suomi-saksa jojoilun kanssa. Mitä jos mä valitsenkin "väärin" ? Kun toisaalta miettii niin "väärä" valinta on hassu käsite, koska ei asiat oo ikinä mustavalkosia. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta en mä silti haluaisi joutua katumaan sitä päätöstä, minkä ikinä sitten teenkään, ja sitäkin enemmän, että tekisin ne päätökset oikeista syistä. Miten sitä oppii päättämään mitä haluaa eniten, kun on monia tärkeitä asioita ?
Huh, tuntuu hurjalta ajatella tätä, kun on toisaalta yrittäny työntää sitä mielestä pois koko kysymystä tänne palattua. Onko jollakulla muulla sellanen pelottava tunne tulevaisuudesta ja päätöksen teosta ja itsenäistymisestä ? Tiiän kyllä, että jossakin jollakulla muullakin on pakko olla jotaa samankaltasia ajatuksia, mutta tän asian suhteen täällä Saksan päässä on vaan vähän juttukaverit vähissä. Nyt pitää kyllä saada taas ajatukset muualle ja alottaa se vaikka kuuntelemalla tätä :-)
Mielipiteet erittäin tervetulleita :-) Mä ainakin aion ehkä vielä tätä muuttaa, nyt on uus vuosi ja uudet kujeet ja mulla on aikomus ryhdistäytyä tän bloggaamisen suhteen. Mitäs te tykkäätte ?
Lumesta saatiin nauttia hyvin vähän, mutta kaipa se oli tänne paikallisille ihan tarpeeksi. Viimesetkin lumenrippeet suli sunnuntaina pois, mutta tältä näytti kaks viikkoa sitten. Toinen lapsista oli kipeenä, joten me nautittiin lumesta ja mä halusin ikuistaa harvinaiset valkoset hetket. Päätettiin sitten pitää hauskaa ja haettiin leipomosta meille hauskat Berlinerit :-)
