Komm ich trag dich durch die Leute

13 astetta, vihreetä.
Puuskanen tuuli.

Märät lenkkarit.

Muutama kymmen jakkihärkää.

Avarat pellot.

Tältä näyttää tammikuu tänään. 

 Kun aurinko laskee taivaanrannan taa, mä mietin mennyttä ja tulevaa aikaa. Seittemän ja pual kuukautta sitten mä lähdin Suomesta. 

Abeilta loppuu näihin aikoihin lukio. Jos tää aika, tää vuosi, tää lähes kaheksan kuukautta, on oikeesti mennyt näin nopeesti, niin mä haluun miettiä mitä hyvää siinä on ollu ja mitä kaikkea mä haluan tehdä. Ajatukset tulevaisuuden suhteen on selkeytyny, uusia unelmia on syttyny ja päätös palata takasin Suomeen kesällä on tehty. 

Helpottaa. 

Mua helpottaa tunne päätöksenteosta.

Samalla mä oon innoissani, innoissani kaikesta siitä, mitä mulla on edessä. Mä haluun ottaa kaiken irti mun viimesestä viidestä kuukaudesta täällä, haluun matkustaa, haluun nähdä mun sukulaisia, haluun käydä uusissa paikoissa, haluun kävellä ympäriinsä, haluun kirjottaa, haluun ottaa paljonpaljon valokuvia, haluun nauraa ja mä haluun ottaa kaiken irti tästä ajasta mitä mulla on jäljellä täällä tältä erää. mä oon superinnoissani asioista, tästä vuodesta, aikasesta keväästä, kirjoista. Mulla on paljon kerrottavaa, paljon kirjotettavaa. 

Jos joku on mun ehdoton SAKSA-kappale, se on tää aivan järjettömän hyvä "Tage wie diese". Tää on myös mun Saksa-tyttöjen, Essin ja Lillan ja mun kappale<3