Rakkaus lainassa oli siitä mukaansatempaava, että vaikka kirjan aihe ei omaa elämää koskettaiskaan, niin päähenkilön luonne on samaistuttava. Kaikki vertaa aina välillä itseään toisiinsa, kärsii ulkonäkökomplekseista, mutta mikä Rachelissa (päähenkilö) oli ihanaa, niin se, että Rachel onnistuu näkemään positiivisia asioita ikävissäkin jutuissa. Aito henkilö, joka vois olla kuka tahansa meistä.
Tästä ei nyt ollu tarkotus tulla mitään kirja-arvostelua, ja olis muuten surkee sellanen. Lukeminen on aina ollu mulle tärkeetä, onhan mun iskä entinen kirjakauppias, niin kotona on riittänyt kirjoja. Sillon mä irtaudun arjesta ja sukellan jonkun muun elämän tunteisiin ja huoliin kannustan niitä tai pyärittelen silmiä. Eikä kirjan henkilön tarvii olla samaistuttava, että kirja olis hyvä, siitä hyvänä esimerkkinä Karin Fossumin kirjat.
Leffan jälkeen taidan tarttua seuraavaan kirjaan.. Ihania lukuhetkiä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti