Turkulainen jo kuukauden päivät

Vasta nyt saatu nettipiuha kotiinkin, tosin liian lyhyt. Opiskelut on alkaneet ja nyt tänään illalla iski ihan totaalinen ikävä mun ihaniin unkarilaisystäviini. 

Lupaan, en oo hylännyt tätä ja ensi kerralla palaan kuvien kanssa.

Åbo och Helsingfors

Hei !

Ilmoitan itsestäni, että täällä ollaan ! Ensimmäinen viikko Suomessa on ollut odotetusti aika hurjaa häslinkiä. Uuteen kotiin on viety jo suurin osa tavarosita ja huonekaluista, uusi työ on plakkarissa ja kotiuduin juuri kolmen päivän reissulta Helsingistä. Kun asiat tästä tasaantuvat, ilmoittelen enemmän itsestäni ja paneudun blogiinkin enemmän !

Hetki lyö

Huomenna tosi aikasin aamulla starttaa kone Düsselistä kohteena Helsinki-Vantaa Köpiksen kautta. 

Mun posket on ihan märät.

Enkä mä haluu pakata tota laukkua, vaikka se on ollu jo viikon pakattuna, 78 kiloa postissa kohteena Suomi.

Viimeisiä viedään..

Tänään on viimeinen työpäivä.

Tänään heitetään taas monet heipat..

Huomenna on mun viimeinen päivä täällä..

..

Bag-in-the-bag Poni-kankaasta

Mulla oli lomaa tässä pualentoista viikon verran ja menin mun tädin luokse, kun mun veli tuli kahden kaverinsa kanssa lomalle Saksaan samaan paikkaan. Ihastuin ihan päätä pahkaa Eero Aarnion Poni-kankaaseen, joka oli vielä ihanan oranssin värinen. Poni on niin söpö, ihan ehdoton lemppari kyseisistä tuoleista. Ehkä joku päivä mullakin komeilee oma poni olkkarissa ;-)

 Mun serkku Anna oli ompelemassa ittelleen essua siitä kankaasta, mun täti Tintti ompeli bag-in-the-bagin mun serkulle ja se oli niin söpö, että Tintin avustuksella ompelin sitten ittellenikin oman, eipähän huku pikkutavarat veskaan enää :-) Etupuolelle tuli pikkuponi ja teksti, takapuolelle ison ponin peppu ja sisäkangas on feikkiunikkoa.

Tälläset ompelujutut ei ehkä ihan istumun blogin kategoriaan, mutta tää blogi kokee nyt muutoksen vaiheita, ihan niinkun mäkin. Mä oon totaalisen kyllästynyt tähän ulkoasuun ja eihän tää enää viikon päästä sovi enää au pair-kategorian alle. Tai siis tottakai mutta ei enää tuu pyörimään sen ympärillä. En siis oo lopettamassa bloggaamista missään nimessä, joten ei huolta :-)

Keskiviikkona palasin takasin Düsseliin, ja oli kyllä haikea sanoa taas heipat mun sukulaisille täällä.. Onhan tuolla tultu nyt jokunen kerta käytyä :-) Joten kiitos siitä kauheasti Tintille ja G:lle, että oon saanu vierailla siellä niin usein <3 Ja Annalle, mun kymmenen vuotta vanhemmalle serkulle, joka on mulle kuin sisko !

Man kann sich nicht einsam mit euch fühlen

Meine Zeit hier in Deutschland ist so schnell gegangen.. Die zwei Mädels hier im obenem Bild waren da für mich die ganze Zeit. (Und Essi auch !) Gestern habe ich der Niki tschüss gesagt, als sie zurück nach Hause für einen Monat fuhr. Wir haben wirklich viel zusammen erlebt.. Und wie meine Tante in meinem Erinnerungsbuch schrieb, ich hoffe und vor allem ich weiss, dass wir bleiben immer im Kontakt und wenn wir alle alt sind, können wir auf unsere Abendteuer lachen. Ihr zwei wisst ganz genau was ich meine.. ;)

Am 11. August fliege ich auch nach Hause und ich kann nicht darauf warten, bis ich alle meine Freunden und Familie sehe. Es ist generell im Leben so, dass wenn irgendetwas endet, etwas neues anfängt, und so ist es dieses Mal auch. Ich beginne zu studieren in Turku, ich habe ein Zimmer von einem WG bekommen und plane schon, wie ich den Raum einrichten möchte. Ich hätte nicht vor 14 Monaten geglaubt, dass es war das letzte Mal, wenn ich zusammen mit meiner Mutter und meinem Bruder zusammen lebte, aber Veränderungen sind meistens gut im Leben.

Ich wollte mich bedanken für die schöne Erinnerungen mit euch.. Ich werde euch alle vermissen und ihr seid immer wilkommen zu mir in Finnland !

Köszi und Puszii !! <3

Kuumankostean parvekeseuran tervehdys

Saksassa on KUUMA. Ja KOSTEA. Mä vietän mun viimisiä saksa-päiviä loman merkeissä tällä hetkellä serkun parvekkeella ihmeellisen oranssin parvekesuojakankaan alla - olo on siis kuin teltassa. Paitsi ei oo ötököitä ja se on hyvä.

Tänään mä oon extraonnellinen, vaikka oonkin kuluttanut taas liikaa rahaa. Mutta ei se haittaa, mulla on nimittäin ollut maailman paras päivä ! Mun veli on täällä lomalla kahen kaverinsa kanssa ja hän ja minä ollaan tänään mm. shoppailtu yhessä, keskusteltu opiskeluista ja juotu yhdessä mun saksan ajan juomia - Düsseldorfin altbieriä ja Korn shotti (+kirpeä pulveri). Oli ihana näyttää mun kaupunki täällä ja mun veljen kanssa ! Miten voikaan olla näin onnellinen. Selvennykseksi vielä, ei olla ikinä oltu läheisiä ja aina vaan tapeltu, mutta nyt, NYT on asiat toisin !! Mä olen nauranut tänään hänen kanssaan.

Elämä on ihanaa.

On jotenkin hassua aatella, että tää mun 14 kuukauden seikkailu on pian ohi. Toisaalta mä oon sillain levollisen helpottunut, tää ei myöskään oo ollu mikään helpoin tie, nimimerkillä au pairit tietää mistä puhun. Siihen ei sen kummempaa kommentointia tarvita, ja siksi tavallaan oon myös onnellinen että tää loppuu, vaikka oonkin siitä surullinen. Tai haikea. Näitä tunteita lukee blogeista, kuulee ihmisiltä, miltä se tuntuu ja niin vaan se klisee on totta, että sen ymmärtää, kun siinä tilanteessa itse on. Sen voi tavallaan jollaan puolikkaalla tasolla ymmärtää, vähän niinkun teoriassa, jos vaikka ystävä kertoo, mutta  ne tunteet käsittää todellisesti vasta sitten, kun on siinä tilanteessa itse - hyvästelemässä ystäviä, istumassa kantiksessa vikaa kertaa ja silmien kostuessa siitä tunneryöpystä, minkä kaikki tilanteet ja sanat ja teot siltä ajalta itsessä herättää. 

Uuden alkaessa ihminen miettii mennyttä elämää, menneitä asioita ja paikkoja. Miten minä olen muuttunut, mitä olen saanut tästä käteen. Koska faktahan on se, että tälläiset luvut elämässä, niinkuin kaikki, mutta erityisesti itsensä likoon laittaminen täysin vieraassa ympäristössä kasvattaa ihmistä. En voi ees kuvailla, kuinka onnellinen mä olen siitä, että miten oon kasvanu ja kehittynyt tän vuoden aikana. Se pelokas tyttö, joka oli niin usein surullinen, ei enää oo kun lähes näkymätön muisto. Mä olin tosi pelokas erilaisia tilanteita kohtaan, enää en oo. Ehkä mä lähdin pakoon asioita, mutta huomasin jo jouluna, ettei oo mitään paettavaa. Asiat on järjestyksessä ja se tuntuu hyvältä. Saan taas tavallaan aslottaa alusta, ja toisaalta en kuitenkaan, mutta mua ei pelota eikä mua huoleta. Kyllä elämä kuljettaa ja omat päätökset ja intuitio ohjaa. Siihen uskaltaa luottaa jotenkin enemmän, että asiat järjestyy. 

Mä niin haluan palata joku päivä ulkomaille. Ranska on ihan must, se on ollu haaveena pitkään eikä loitonnu mihinkään tän vuoden aikana. Ja ehkä olis hienoa mennä johonkin ihan erilaiseen maahan, missä kulttuuri ois ihan erilainen. Eurooppa on sillälailla turvallinen kuitenkin, vaikka siinä ei oo mitään vikaa, että on turvallinen.

 Mun sisänen seikkalijani on vasta herännyt ja hyvin nälkäinen.

Kaduilla puhaltaa muutoksen tuulet

Nyt on hurjan hassu ja onnelline olo. Vihdoin kaikkien sotkujen päässä sain mustaa valkosella, eli HUMAK ja Turku kutsuu !! Kämppäkin ois lähes kondiksessa, nyt on vaan hurjasti asioita järjesteltävänä. Suomi kutsuu näillä näkymin tasan kuukauden päästä. A-P-U-A !

Mulla on silti rauhallinen olo, vaikka joudunkin jättämään tän elämän täällä. Toisaalta mietin, et tää on jotaan, mitä kukaan ei voi multa koskaan ottaa pois, eikä tätä arvoa, mitä tää on mulle antanu. Oon silti niin innoissani siitä, että pääsen alottamaan opiskelijaelämän siinä kaupungissa, missä halusinkin. Olla taas lähempänä Suomen perhettä ja ystäviä.

Elämä muuttuu.

Ja se tuo hymyn mun huulille.

Suomikuvaa

Valokuvaus on jäänyt määrässä ja laadussa kyllä varsin retuperälle. Suomi oli silti aivan ihana.

Nyt luen paljon kirjoja ja jännitän tulevaa syksyä. Saksankurssia jäljellä enää viikko, eilen on siivottu huone ja mietitty miljoonannen kerran miten tämä tavarakuorma roudataan Suomeen (se kun on siitä tuodusta 40kilosta kasvanut vähintään kolminkertaiseksi.......kröhöm). Saksassa on kuuma ja mulla on taas blodi tukka.  Kaikki siis hyvin !

Näinä päivinä ei oo kai tarpeenkaan sanoa mitään muuta.







Laukku oli tietenki täydempi, kun tullessa...

Me ei olla yksin

Anteeksi kovasti, että oon viime kuukausina laiminlyöny mun blogia ja aika pahastikkin. Viime torstaina palasin takasin Düsseliin, ja kyyneleet nousee silmiin jo siitä että kirjotin ton. Suomessa ollut loma oli niin miljoon akertaa parempi kun oisin ikinä voinu ees toivoa. Itkin, kun pakkasin mun tavaroita huoneesta laatikoihin ja järjestin ne siisitisti mun vaatehuoneeseen. Kenkiä, vaatteita, kirjoja, taiteiluvälineitä. Laatikkokaupalla tavaraa mistä en suostu luopumaan, ja toisaalta heitin ronskilla kädellä tavaraa jätesäkkeihin nimeltä "Kirppari" ja "Roskis."

Tuntuu hurjalta, että tänä aikana kun oon täällä ollu, oon oppinu ihan hurjan paljon ittestäni. Ja samalla oon vaihtanu mieltäni miljoona kertaa, samalla yllättyen siitä, että olen mielenvaihtaja-ihminen. Mä oon aina luullut, että ulkomaille lähtö on mun unelma ja että haluan jäädä ja nähdä ja kun sanon jotain niin pysyn siinä. Tänne tuleminen ja täällä oleminen on ollu raskainta mitä oon ikinä tehny, mutta samalla - ja ennen kaikkea maailman paras päätös. 

Mä oon lykänny näitä tunteita sivuun ja kuvitellut, että voin jotenki työntää ne pois - ja niin mä pystynkin, kunnes tulee se muuri vastaan että ne tulee ulos. Mulla on niin hämmentynyt olo. Pahimman koti-ikävän iskiessä, kun itkin joka yö itteni uneen kolmen viikon ajan ennen joulua (ja tätä tunnetta en siis olisi IKINÄ ihan rehellisesti uskonut, että mä saan, koska tää ollut nii pitkään mun unelma, ja mä luulin, että olisin sellanen ihminen, kuka on niin kova pitämään unelmistaan kiinni, ettei näin käy, kun tottunut välillä ettei nää niitä lähimpiä kuukausiin) päätin palata ehdottomasti Suomeen. Lupasin niin ja muutin mieltäni : lupasin jäädä Saksaan, kävin jopa tyäkkäristä hakemassa ajan opiskeluneuvontaan ja otin kasan esitteitä ja surffasin yliopistojen nettisivuja läpi. Jouluna Suomesta paluun jälkeen vältin näitä keskusteluja, koska ikävä Suomeen oli niin kova. Ihana joulu perheen kanssa ja edes oksennustauti (hirvein sairastuminen ikinä ei saanu hetkautettua mun päätä mihinkään. Suomessa kaikki oli niin ihanaa - tottakai. Tajusin uudestaan karnevaalien aikaan, kunka paljon mä rakastan mun elämää täällä ja kuinka onnellinen mä oon : lupasin siis TAAS jäädä tänne. Kuinkas sitten kävikään ? En uskonut, että mun mieltä pääsis enää kääntämään, mutta viimeisin Suomi-loma oli jo ekana päivänä saanut mun mielen muutettua. Tuntu niin mahtipontiselta istua Turun yliopiston pihalla Suomen helteessä (Saksassa kun oli se 6-8astetta..........) ja kattoa opiskelijoita istumassa nurtsilla ja lukea vastapäisen rakennuksen seinästä: "Turun yliopisto - vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle". 

Suomessa olo oli niin ihanaa. Ja samalla ihan kauheeta, kun lähes joka päivä itkin sitä, että pitää tulla takasin. Ei se että kesäksi tulee, se on jo ihan okei, mutta kun olin jälleen jollekulle sen velkaa, että pitäisin vihdoin kiinni niistä jo sanotuista lupauksista, mitkä oli sanottu. Mä vaan itkin iltasin ja se lähtöpäivä... En pystyny miettimään mitään järkevää. Oli ollut ihan parasta olla Turussa näkemässä sukulaisia ja nähdä mummua ja vaaria, jotka oli niin ilosia kun hain Turkuun opiskelemaan ja onnellisia, että olin tullut käymään. Mä rakastan mun perhettä niin paljon, tuntuu tosi pahalta olla poissa sieltä, kun normaalisti viettää niin paljon aikaa siellä, pelaa lautapelejä ja canastaa yön pikkutunneille asti ja kiertää kaiken maailman kirpparit ja nauttii mummun ja vaarin kertomuksista. Ja sitten tulin kotiin, Raumalle. Sama tunnerumba tuli uudestaan, kun näki äidin ja mun veljen. Ja sitten se ylppärivklp, kun olin kuskina ja baarissa oli niin paljon tuttuja kenen kanssa jutteli ja oli ystävien ylppärijuhlissa..

Mulle on aina ollu selvää, että oon ylpeä siitä, et tuun Suomesta ja meillä on asiat niin hyvin Suomessa. Mutta mä en ois ikinä arvannu, kuinka paljon mä rakastan olla täällä, nyt kun kaikki ongelmat on suurinpiirtein ratkottu ja Suomeen on palaamassa paljon vahvempi ihminen. Tässä vuodessa on toteutunu kaikki maailman kliseet ja ennakkokäsitykset, mitä ulkomailla olosta sanotaan. Ja uskokaa pois, ne uskoo vasta sitten kun on sen kokenu. Sitä luulee tuntevansa ittensä, mutta 18-vuotias valkolakkinen ei kyllä tiedä kun murto-osan ittestään, vaikka tunteekin tuntevansa ittensä hyvin. Koputetaan puuta, kerronko mä tän kaiken teille uudestaan vuoden päästä, että ittestään oppii niin paljon lisää ? Todennäkösesti.

Ja jos mä jotaan voin sanoa jollekulle surulliselle nuorelle, niin sen, että
KAIKILLE LÖYTYY ONNELLINEN TIE.
Ehkä se on vaikeesti löydettävissä ja ei oo olemassakaan pelkkää nousukiitosta elämää, mutta surullisuus ja masennus ei oo pysyvä olotila ! Mä jos kuka oon sen todistanu ittelleni. Aina löytyy oma tie !

Zu viel zu tun

Anteeksi, etten oo päivitellyt blogia. Viime viikot oon vaan päntänny saksaa ja pääsykokeita varten ja lukusuunnitelmakin on jo ihan jees täynnä. Oon ottanut vähän liikaa stressiä, mutta kun palaan tänne taas Suomi-loman jälkeen on aikaa vähän relata :-) Niin, mä lentelen ens maanantaina Suomeen ja tiistaina on pääsykokeet, KÄÄK ! Ja siinä onki sitte loma täynnä muita pääsykokeita, kiirettä, frendejä ja perhettä.

Palaillaan kesäkuun puolella enemmän, kun on vihdoin AIKAA :)

I have a thing with books

Mä haluaisin tietää vähän kaikkea vähän kaikesta. Vaikka lukiosta oon hyvät paperit kirjottanu, niin harmittavan usein tulee tilanne, kun vähän nolona miettii kuumeisesti vaikka keskustelutilanteessa että mitä ihmettä se Marx kirjottikaan tai minä vuonna Hiroshiman atomipommi putos. Psyka on aina kiinnostanut, se on vaan jotenkin niin pohjattoman kiinnostavaa, mutta mun ura sen parissa tyssäs kolmoskurssiin kun alettiin puhua aivoista ja ties mistä. Tästä on siis hyvä lähteä, "wichtige theorien einfach erklärt", eli tärkeimmät teoriat yksinkertaisesti selitettynä. Tää kirja pomppas mun silmiin siitäkin syystä, et siinä on tosi kiva ulkoasu sisältäkin. Saksassa tuntuu usein, että kansi on kiva ja sitten on pelkkää tekstiä, ei kuvia, ei värejä ei mitään. Kuka sellasta jaksaa lukea ? En ainakaan minä. Opus on mun suosikkikaupasta, kuuskerroksisesta Mayersche-kirjakaupasta, jossa on keskellä kahvila ja nätti näkymä alhaalla oleville kaduille. Nyt meikä nappaa tän kirjan kouraan, jättää Saksan pänttäämisen huomiselle ja painuu pehkuihin:-)

Maybe one day you'll understand why

Ekaa kertaa elämässäni tein lukusuunnitelman. Saas nähdä miten tässä käy, erityisesti kun siihen oon tunkenu vähän liikaa tavaraa ja lisärivejäki pitäis vielä väsätä kun paperi oli liian pieni. Aika hyvin osaan lukea tälläsiin, yleensä se on mulla vaan siitä viitsimisestä ja aloittamisesta kyse. Nyt suunnitelma tuijottaa mua tuimasti kun istun koneella ;-) Kerron sitten viikon päästä, auttoko tää mitään !

Wie könnte man das leben hier verlassen ?!

Oh, ps.. unohtu sanoa : we have SUMMER !!

Special post : K A R N E V A L

Saksassa kuviin tunkee porukkaa kun ne on humalassa :D Niinkun tää Puuhapete tässä

Vihdoin sain aikaseksi laittaa näitä Karneval-kuvia ! Anteeksi, että nää tulee näin myöhässä, Karnevalhan oli siis jo helmikuun alussa....

Nää kuvat on torstailta, lauantailta ja maanantailta, eli niiltä päiviltä kun me oltiin siis juhlimassa. Mä sain kivasti perjantain vapaaksi ja hyvä niin, kun tää torstai oli ihan ehdottomasti paras päivä. Karneval on siis Saksassa ihan JÄRJETTÖMÄN ISO juttu, suurin bailutapahtuma koko vuonna. Suomessa vois verrata tätä vaikka Juhannukseen, mutta kertoimella 10. Karnevalhan kestää (ne periaatteessa se alkaa 11.11 klo 11.11) normaalisti viikon, torstaista seuraavaan keskiviikkoon. Düsseldorfissa ja Kölnissä Karneval on varmaan isoin juttu koko Saksassa ja Düsseldorf ja Köln on kun Suomi ja Ruotsi tai Rauma ja Pori niin voi kuvitella millanen kilpailuhenki ja henkeen-ja-vereen-kannattajat on liikkeellä.





 

Karnevaleissa kaikki ihmiset pukeutuu, pikkulapsesta isovanhempaan asti. Alunperin käytettiin kuulemma jotaan ruudullisia pellepukuja, mutta nyt pukeudut ihan miten vaan. Mä olin niinkun kuvista huomaa, ekana päivänä noita, lauantaina sellanen ihme "kevättyttö" ja maanantaina iki-ihana jääkarhu. Pukeutua voi myös ihan miksi haluaa, laittaa jättikokoset aurinkolasit, vihreet tekoripset ja punasen palloperuukin, siis oikeesti ihan mitä vaan. Suomeks sanottuna Karneval on viikon kestävä juhlintaputki, jollon soi saksalaiset humppalaulut. Oltiin vähän et mitäs hittoa, kun kuultiin tästä musiikkipuolesta, mut kyllä kaikki siellä parin oluen jälkeen laulaa mukana ja osaa kaikki sanat (paitsi minä joka opin vaan tosta "Hol das Lasso raus"-laulusta kertosäkeen). Altstadissa oli myös lasipullokielto, jokapaikassa oli järjestyksenvalvojat, jotka kävi laukut läpi ja sitten sai noita muovituoppeja joihin kaatoi juomansa.

Itse Karnevalista sen verran, että torstai eli Altweibertag on yks tärkeimmistä ja toinen on maanantai joka on vapaapäivä Saksassa eli Rosenmontag (oli muuten sama päivä, kun paavi sanoi eroavansa :D), jolloin lähes jokaisessa kaupungissa on Rosenmontagzug, eli järjettömän iso kulkue. Kölnissä on se kuuluisin ja Düsselissäkin sen pituus oli yli 5km.

Mulla oli ihan paras muuten toi jääkarhu-puku, kun Karneval nyt on helmikuun alussa, niin meilläkin oli aika kylmä... Ja se maanantai kun ollaan kattomassa niitä kulkueita ni parhaillaan täristään ulkona joku neljä tuntia, oletuksena siis että haluaa hyvän paikan. Mulla ei tullu sillon ollenkaan kylmä, kun taas Lilla ja Niki tärisi ihan täysillä. Että kannattaa miettiä ne pukuvalinnat tarkkaan ellei istu sisällä kokoaikaa, mutta siinäkin on se ongelma, että JOKAIKINEN BAARI on täynnä. Meillä kävi sinänsä hyvä tuuri, että lauantaina jaksettiin jonottaa meiän kantapaikkaan joku 20 minuuttia, mutta muuten me luovutettiin ihan suosiolla ja mentiin vähän sivummalle yhteen espanjalaiseen ravintolaan ja torstaina yhteen vietnamilaiseen pikaruokapaikkaan, mihin ihmiset ei mee, kun kukaan ei tiedä oikeen, että niillä voi istua siellä sisällä ja se on oikeesti aika chic-paikka.

Yks mitä ei päästy kokeilemaan, niin täällä Karnevalien aikaan erityisesti nuoriso ostaa sellasia pakkauksia, missä on vaikka 20 sellasta minipulloa (sisältö on ihan mitä vaan luumilikööreistä Jägermeisteriin), mitkä pitää juoda niin että se pikkunen korkki siitä pullosta (ne on siis shottien kokosia) pitää pitää nenän päällä eikä sitä saa pudottaa. Mä voin vaan kuvitella tän kuinka hauskaa se on :-D No, joku toinen kerta ehkä !

Mutta kaiken kaikkiaan on pakko sanoa, et Karneval lukeutuu

mun Au Pair-vuoden top3-kohokohtiin !

 En ikinä vaihtais tota pois, Karneval kaikkine tunnelmineen oli ihan järjettömän huippua. Se tunnelma ku jokainen on Altstadissa juhlimassa, ja kaikki paikat on ihan täynnä on ihan huikee.





Translation for Lilla and Niki:

The Karneval with you two girls was A M A Z I N G ! I can't believe still how great it was to spend it like this, even though you two froze completely on Rosenmontag. Karneval includes to my TOP3-list of the best moments of my au pair year ! How about next year in Cologne... ;-)

Maybe you can refresh your memories with the lovely songs....... ;;;;;;-D



Tässä on vielä pari Karneval(humppa)lauluja, näitä vedettiin se viis päivää. Ja siis mistää ei kuulu mitää muuta ku tällästä musiikkia ja ku nuoriso huudattaa toisiaan kaikennäkösillä Düsseldorf-huudoilla. Missää ei sen viikon aikana kuulu yhden ainoaa Rihannan tai Pitbullin hittiä, ei niin missään.

Noi kaks alempaa videota on sitten toisessa on sitä paraatia, että näkee vähän millanen se on. Suurin osa siis niistä paraatissa olevista ihmisistä on vanhempia ihmisiä, kun jokaisella kaupungilla on sellanen Karneval-lautakunta (?) Koko näihin kerkaloihin käytetään ihan JÄRJETTÖMÄT summat rahaa, kaikki vaatteet, karkit mitä heitellään (seisottiin itte varmaa 10 metriä siitä kulkueesta ja silti saatiin karkkeja) sekä se kaikki oheiskama, levyjä, pehmoleluja ja nähtiimpä yks purjokin.  Toinen video on jonkun nuorisoporukan kuvaama, vaikka meiän Karneval ei ihan noin hurja ollu, mutta siitä käy hyvin ilmi, mitä se oikeasti on. Ei niitä kannata kokonaan kattoa, joku pätkä ni saa idean mistä mä puhun.

Time is running out

Mulla on ihana viikonloppu takana. Äiti ja äitin yks hyvä ystävä oli täällä käymässä neljä päivää ja oli ihan superia :-)

Elämä täällä on ihanaa, mutta aikaa kulkee liian nopeaa.
Kamalaa, kun mun viikonloput täällä voi laskea kahden käden sormilla.
Mä en haluu lähteä...

Wien part. 1

VAIN YKSI näistä kasseista on mun, en siis ostanut kauppaa tyhjäksi ;-)

Tässäpäs vähän kuvia Wienin reissun tokasta päivästä, kun hurautettiin yhteen kauppakeskukseen hiukan Wienin ulkopuolella, suuntana vain ja ainoastaan yksi kauppa : Primark. Kaikki aina puhuu siitä ja kuinka se on niin edullinen ja iso ja ää shoppailijan paratiisi, mutta mä en ollu vielä koskaan siellä käyny. Meillä ei oo sitä Düsselissä, mutta parin viikon päästä lähetään tyttöjen kanssa käymään Essenissä, koska sieltä kyseinen liike löytyy :-)

Siis jos se nyt ei oo jollekkin jo ennestään tuttua, niin mä rakastan shoppailua. Se on niin ihanaa ! Kun löytää jonkun kivan jutun tai ostaa jotain, mitä on pitkään halunnu tai miettiny ni oon helposti viikonkin hyvällä tuulella sen takia. Täytyypä kuitenkin todeta, että vähän tuli pettymyksenä Primarkin vaatteiden yleisilme, oli vähän out of my style. No, löysinpä kuitenkin kolme paria kenkiä (joista maksoin huimat 17euroa yhteensä) ja pari asustetta, mutta vaatepuoli ei oikeen natsannu.



Tänään mä yritän ryhdistäytyä ja tarttua saksan kirjoihin, saadaan kurssilta aika kasat läksyjä ja kun ne on kuitenkin suht vaikeita niin kestää tehä ne. Eipäs oikeen huvittais, mutta tänään mulla on aikaa ja huomenna saan toisen samanlaisen satsin, kun en tällä viikolla mennyt kurssille. Huoh. No, mä mietin vaan sitä lopputulosta, paljon parempi mieli kun on jotaan oppinu ! :-)

Ja saksankielinen kolmas potteri lähestyy loppuaan, eiks seki oo vähän niinku opiskelua ?? ;-)

Onnellinen ja vahva

Oon alottanut tän tekstin viimesten kuukausien aikana niin monta kertaa.

Syy, miks mä en oo postannu on se, että oon halunnut tän tekstin saada ulos jo niin kauan, mutta en osaa laittaa näitä sanoja paperille.. Jo joulukuusta lähtien mun ajatukset on olut sekasemmat kun koskaan aikasemmin, enkä osaa jäsentää niitä paperille.

Järkevin, mitä oon saanut aikaseks oli varta vasten blogiin tarkotettu teksti, jonka kirjotin pari viikkoa sitten iltajunassa.

"Oon yrittäny jo pidemmän aikaa ja monen monta kertaa muodostaa mun viimeaikojen ajatusmyskystä jonkinnäköstä tekstiä, joka kiteyttäis kaiken sen, mitä mun ajatuksissa tapahtuu.

Istun tällä hetkellä junassa Münchenistä lähteneessä junassa määränpäänä Wien. Aamulla oon noussut seiskalta, kymmeneltä lukinnut kotioven ja treffanut Nikin Düsselin HBF:lla ennen astumista ekaa kertaa ikinä ICE-junaan (oli muuten tosi mukava matkustaa sillä !) Ostin siis kaks viikkoa sitten ex tempore liput mun sukulaisten luo pääsiäiseksi.

Täällä on ihana vapaus, joka ylittää maiden rajat ja on antanut mulle turvallisen keinon ottaa ensiaskeleet tulevaisuuteen, sekä tässä että nyt, että huomenna ja puolen vuoden päästäkin. Varmaa on tällä hetkellä vain se, että heinäkuun alussa suunnaksi otetaan Suomi ja otetaan kaikki irti mulle rakkaasta Suomen kesästä ja niistä ihmisistä, ketä oon kaivannu täällä Saksassa olon aikana. Mitä tapahtuu ensi syksynä ja missä, on vielä auki. Jos mä ensi syksynä jään Suomeen, niin en ainakaan lopullisesti. Eurooppa kiehtoo, innostaa ja avartaa. Saan siitä ja näistä ihmisistä ja kulttuurista jatkuvasti inspiraatiota.

Kun toisella käytäväpuolella oleva tyttö astu junaan, bongasin hänen matkalaukkuunsa kiinnitety tarran "I <3 Europe" ja tajusin, että toihan on just mun tarra ja se juttu. Mä rakastan matkustamista ja tää täällä olo on vielä selkeemmin avannu miksi mä rakastan olla täällä ja tätä maata, niitä maita joissa oon ollu. Älkää ottako mua väärin, mä rakastan Suomea ja se tulee aina oleen mulle se paikka, maa ja ympäristö, josta mä tuun ja mun juuret tulee oleen , mut on piirteitä ja asioita, mistä mä pidän enemmän täällä ja tuntuu enemmän mun tyylisiltä tavoilta hoitaa asioita. Mä rakastan sitä, että vaikka Düssel on ruma, niin se on SUURI, ja kuka vaan mahtuu sinne, on oma ittensä ja kaupunki on täynnä niin paljon erilaisia ihmisiä.

Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: ihmiset. Mun kokemuksien mukaan täällä ollaan auttavaisia, kohteliaita ja ystävällisiä. Jos oot kaupungilla kartan kanssa, kestää hyvin vähän aikaa, kun joku on jo tarjoomassa apuansa ja sulle tullaan juttelemaan. Jos puhuu englantia, usein joku kysyy mistä on kotosin, vaikka olis "vaan" utelias. Asiakaspalvelijoist löytyy sit taas molempia : töykeitä ja työhönsä tympääntyneitä ja himu ystävällisiä ja avuliaita. Ja täällä on paljon (ainakin omasta mielestä suhteellisesti paljon enemmän kuin Suomessa) eri kulttuureista a maista tulleita, joiden kanssa on ihana viettää vapaa-aikaa ja mennä vaikka kahville ja vaihtaa kokemuksia mitä erilaisimmista asioista.

Mulle täälä on tuntunut helpommalta kuin Suomessa, ja oon pitkään miettinyt syytä siihen, miks musta tuntuu siltä. En oo varma viälkään, osaanko jaotella kaikki syyt ja seuraukset tilanteeseen liittyen. Johtuuko se siitä, että täällä sai tavallaan alottaa "puhtaalta pöydältä" vai onko asia oikeasti niin, että täällä on helpompaa ? Suomessa mun kokeman mukaan on sellasia "näkymättömiä rajoja ja muureja", jotka tavallaan rajottaa ja ohjaa sun esim. sosiaalist kanssakäymistä. Vai onko se siitä kii, et täällä ne"rajat" on matalemmat ja ero Suomen ja Saksan välillä on se helppous ?

Ei elämä, oli sen tapahtumapaikka mikä tahansa, oo vaan ruusuilla tanssimista, eikä se myöskään oo ollu sitä täällä. Oon monet kerrat itkeny, ku on tuntunu vaikeelta tai on tapahtunu jotaa surullista, ja halunnu vaa et siin olis jok ketä vaan ottais sua kädestä kii, halais ja sanois et kaikki järjestyy kyllä, mut se ei oo enää samanlaist kun se oli Suomessa.  Täällä annan ittelleni luvan siihen, et joskus tuntuu pahalata ja se on ihan okei, mut sit seuraavana päivänä otan taas positiivisen asenteen ja mietin, mitä kaikkee hyvää mun elämässä on ja mistä saan olla kiitollinen."

Tän verran ehdin kirjottamaan, enne ku juan saapu Wieniin. Pääpointtihan nyt on se, että mä oon täällä tosi onnellinen. Ja paljon vahvempi.. Vaikka oon aika herkkä ja kyyneleet purkautuu silmissä jo sillon ku katon telkkarista, kun joku lempparihahmo vaikka kuolee, niin oon myös uskaltanu alkaa tekeen päätöksiä perustuen mun omaan hyvinvointiin, enkä siihen et no mulla on paha olla mut pelkään et toiseen sattuu.

On vapauttavaa sanoa olevansa onnellinen.
Se kun tuntuu vaan niin hyvältä.

Blogirakkautta

 

Aino and the Au pair -blogista lähetettiin mulle blogirakkautta :-)

Joten kiitos hurjasti Aino, näitä on ihana saada<3

Ps. Anteeks hiljaiselosta.
Mä yritän parhaani
positiivisen asenteen
kanssa

Kevät

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

And if you're homesick, give me your hand and i'll hold it

Namnam mansikkakermakääretorttua. Leivoin sen eilen ja on oikein herkullista. Onneks huomenna alkaa viikonloppu ja koko viikko on ollu onnistumisen tunteita täynnä lasten kanssa. Se helpottaa mun mieltä. Näemmä sellanen sumu-epäonnistumis-suru-vellova-pettymys -olotila saa mut uppoutumaan lasten nauruun ja tähän työhön, mitä täällä teen ja hyvä niin. Rentouttavaa viikonloppua kaikille !

sanat ovat menneet hukkaan

Pahoittelut vähäsestä tauosta. Nyt on ukkosmyrskyn jälkeinen rankkasade, josta kukaan ei tiiä millon se loppuu. 

Mut kuunnelkaa tätä ihanaa biisiä.

denn ab heute bist du mehr als an nur einem ort daheim

Kun saksavatiin upottaa pään
Ei kuule hetkeen kun maailma huutaa

Ehkä huomenna mä alan taas
Nauttia tästä
Koska mä tiedän vihdoin
Yhden vastauksen enemmän
Niihin suuriin kysymyksiin

Reip-reip-reippaillen

Tänää tuli reippailtua ulkona tuolla vaellus-/ulkoilureitillä. Oli niin kaunis ilma, että oli pakko päästä ulos raikkaaseen ilmaan ! Ihanaa viikonloppua kaikille !

K-K-KARNEVAL

...starts today !! Tänään saa myös Kölnissä, Düsselissä ja yhessä muussa kaupungissa jota en muista ni leikata miesten solmiot poikki jos niillä on sellasia. Eli Altweibertag, welcome ;-)

Winter wonderland has gone and passed

Lumesta saatiin nauttia hyvin vähän, mutta kaipa se oli tänne paikallisille ihan tarpeeksi. Viimesetkin lumenrippeet suli sunnuntaina pois, mutta tältä näytti kaks viikkoa sitten. Toinen lapsista oli kipeenä, joten me nautittiin lumesta ja mä halusin ikuistaa harvinaiset valkoset hetket. Päätettiin sitten pitää hauskaa ja haettiin leipomosta meille hauskat Berlinerit :-)